Vierähtipäs tässä tovi ennenku päädyin tänne taas...ei oo muka aikaa pysähtyy kirjottelee!Luultavasti taas vaan tekosyy ettei joudu ajattelee asioita :/

Kämppä alkaa näyttää kodilta muttei tunnu siltä...edelleen kaipaus rakkaani luo yhteiseen kotiin ja sen arkeen on suunnaton ja saa mut entistä enemmän ahdistuneemmaks!Oon tullu siihen tulokseen että se kuspää voi tehdä ihan mitä vaan eikä mun rakkaus ja ikävä hävii minnee ennenku ehkä ajankanssa! Mut miten helvetissä mä kestän tän ajan jota ei oo missää määritelty?!viikkoja kuukausia vuosia...Koko ajan pitäis olla menossa tai muuten kaatuu kaikki paska niskaa!Het ku on yksin ni tuntuu et ei jaksa eikä selviä siitä tuskasta!Ihan ku joku tärkee olis kuollu...vaikka nii tavallaa onki!mekun ei tod pystytä kavereina jatkamaa...

Työ rintamallaki alkaa ehkä puhaltaa uudet tuulet...hain töitä samasta kylästä ku missä asun!alko tää reilu 50km työmatka suuntaasa tulee himpun verran kalliiks!Pelottaa kyl lähteä täältä tututa ympäristöstä tuttujen turvallisten ja niin älyttömän ihanien työkavereiden luota!Mut kaipa se siitä...jos alkais vaik kävelee töihi...tai hankkis sen polkupyörän niinku Kati ehdotti :) saas nähä....Kaikki vaatii aikansa!

Menis ny aika äkkiä ja tulis se kesä...jospa se tois jotai uutta ja kivaa elämää tullessaan!jotain josta sais uskoa siihen et elämä voittaa ja kaikki alkais sujuu paremmi...sitä odotellessa!

Pus pus...